Illegitimate

Dancewiththedevil
"Danske"

VH17-076-0007

belgianpuoliverinen (bwp), ori, 164cm
s. 12.03.2017, 8v.
kouluratsastus, Grand Prix
kasvattaja Margot Van Damme, BE
omistaja Helo (VRL-13822)

20.10.2017 KTK-II 21 + 18 + 18 + 22 = 79p. / KTK-II
16.10.2017 VIR MVA Ch
10.02.2018 Quality (57,222 %) 4 / 5 / 5 / 5 / 9.5 / 6 / 8 / 5.5 / 3.5
i. Bluebird evm
m, bwp, 169cm
ii. Quocotiep evm
rn, bwp, 171cm
iii. Toymaker evm
iie. Dashiba evm
ie. Concerto evm rn, bwp, 165cm
iei. Good For Blue evm
iee. Audacieuse evm
e. Misere evm
rt, bwp, 163cm
ei. Ballet Royal evm
rn, bwp, 166cm
eii. Casamento evm
eie. Alice Rose evm
ee. Labrusca evm
rt, bwp, 162cm
eei. Scales evm
eee. Pantita evm

Dansken isä, Bluebird, on musta 162cm korkea belgianpuoliveriori, josta voisi sanoa vaikka mitä. Luonteeltaan ori on hieman räjähdysherkkä ja vaativa ratsastaa, joten se vaatii tiukan ja kylmähermoisen käsittelijän. Ori ei anna myöskään periksi helposti, joten sen kanssa aiheutuu usein tahtojen taistelu. Bluebirdilla on kilpailtu kouluratsastuksen parissa Grand Prix-tasolla ympäri Euroopan. Ori on kisamatkoilla ihmeen järkevä tapaus ja moni kummasteleekin, miten sen kanssa voi ollenkaan mennä mihinkään, kun on kotona kauhea kakara. Bluebird on kantakirjattu ensimmäiselle palkinnolle ja siltä löytyy 12 jälkeläistä. Jälkeläisilleen ori on periyttänyt muun muassa periksiantamattomuuttaan sekä vaativuuttaan.

Dansken isänisä, Quocotiep, on 171cm korkea ruunikko belgianpuoliveriori, jolla on kilpailtu menestyksekkäästi kouluratsastuksessa. Ori tulee hienosta koulusuvusta ja lähes jokainen sen 56 jälkeläisestä on saanut samat lahjat. Quocotiep on myös kantakirjattu toiselle palkinnolle, mikä on lisännyt orin suosiota valtavasti. Luonteeltaan hevonen on tulinen ja oman arvonsa tunteva herra. Siltä löytyy paljon periksiantamattomuutta, mutta myös pitkäjänteisyyttä jonkin asian motivoidessa. Quocotiepilla on kauniit ja lennokkaat askeleet, ja kilpailutilanteessa se kuuntelee täydellisesti jokaista ohjetta.

Dansken isänisänisä, Toymaker, on rehellinen, mutta määräilevä 172cm korkea ruunikko belgianpuoliveriori Itävallasta. Hevosella on kilpailtu kouluratsastuksessa menestyksekkäästi Grand Prix-tasolla ja se on kantakirjattu ensimmäiselle palkinnolle aivan huippupistein. Toymaker on ollut todella haluttu ori jalostuksessa ja siltä löytyykin jopa 98 jälkeläistä ympäri Euroopan. Luonteeltaan Toymaker on vaativa ja se sopii vain kokeneemmille käsittelijöille. Orilla on lennokkaat, voimakkaat ja kauniit askeleet ja se jaksaa työskennellä pitkäjänteisesti.

Dansken isänisänemä, Dashiba, on musta, 169cm korkea kaunis belgianpuoliveritamma. Kauniin ulkonäön lisäksi tammalta löytyy myös taitoa ja halua kouluratsastukseen. Hevonen jaksaa työskennellä pitkäjänteisesti, eikä se tylsisty helposti. Dashiballa on kilpailtu Grand Prix-tasolla ja huomaa, että hevonen tulee hienosta koulusuvusta. Tamma saakin paljon ihailua osakseen vieraillessaan kisakentillä. Dashiba on kantakirjattu toiselle palkinnolle ja siltä löytyy kuusi toinen toistaan hienompaa jälkeläistä. Tamma on todettu hyväksi periyttäjäksi ja kaikki sen jälkeläiset ovat kilpailleet menestyksekkäästi kouluratsastuksessa.

Dansken isänemä, Concerto, on 165cm säkäkorkeutta omaava ruunikko belgianpuoliveritamma. Tamma on luonteeltaan rauhallinen ja tasapainoinen, ei ollenkaan tammamainen. Hevosen kanssa tulee helposti toimeen ja sen kanssa on mukava työskennellä. Concerto jaksaa työskennellä pitkäjänteisesti ja ehdottomasti parhaimmillaan se on kouluratsastuksessa. Tamman kanssa onkin kerätty paljon sijoja, lähinnä Saksassa ja sen naapurimaissa. Jälkeläisiä hevoselta löytyy neljä kappaletta ja niille se on periyttänyt lähinnä ulkonäköään. Tamma on kantakirjattu toiselle palkinnolle huippupistein.

Dansken isänemänisä, Good For Blue, on kauniin musta, 170cm säkäkorkeutta omaava belgianpuoliveriori. Orilla on kilpailtu kouluratsastuksessa menestyksekkäästi, erityisesti Saksassa, mutta myös muualla Euroopassa. Hevosella on lennokkaat ja voimakkaat liikkeet ja se taipuu todella kauniisti. Orilla on kilpailtu Grand Prix-tasolla ja se on kantakirjattu toiselle palkinnolle. Luonteeltaan Good For Blue on kohtuullisen ruunamainen ja rauhallinen. Sen kanssa on helppo toimia, eikä se tylsisty kovinkaan helposti. Jälkeläisiä orilta löytyy hienot 23 kappaletta ja niille se on periyttänyt rauhallisuuttaan.

Dansken isänemänemä, Audacieuse, on vain 162cm korkea ruunikko belgianpuoliveritamma, jolla on ehkä tallinsa suurin sydän. Tamma on lempeä kuin mikä, rauhallinen ja sen kanssa on helppo toimia. Hevonen ei tylsisty koskaan ja se tekee vaikka koko treenin samaa asiaa, jos siltä niin pyydetään. Audacieusella on kilpailtu kouluratsastuksessa Intermediate II-tasolla ja se on niittänyt menestystä lähinnä Belgiassa. Tamma on kantakirjattu toiselle palkinnolle ja siltä löytyy neljä hienoa jälkeläistä.

Dansken emä, Misere, on rautias, 163cm korkea belgianpuoliveritamma. Nuorena tamma muutti ainakin viidesti omistajalta toiselle, mutta neljävuotiaana se sai loppuelämän kotinsa. Miseren koulutus saatiin päätökseen ja siitä tuli oikein toimiva kouluhevonen. Oppimishalut ovat Miserellä kovat ja se pitää haasteista. Tammalla on kilpailtu Intermediate II-tasolla asti ja se on kantakirjattu kolmannelle palkinnolle hyvin pistein. Luonteeltaan Misere on herkkä ja ehkä hieman säikky. Tamma on kuitenkin todella toimiva ja siitä saa hienon kisa- ja treenikumppanin. Jälkeläisiä Misereltä löytyy viisi kappaletta ja niille hevonen on periyttänyt herkkyyttään ja toimivuuttaan.

Dansken emänisä, Ballet Royal, on kauniin ruunikko, 166cm korkea belgianpuoliveriori, joka on kyllä semmoinen tapaus, että oksat pois. Ori on kuin ikuinen teini ja sen kanssa joutuu kyllä usein käymään tahtojen taistelua. Vaikka hevonen onkin luonteeltaan haastava, on se todella taitava ja tasainen kouluratsu. Ballet Royalin kanssa on ilo tehdä töitä, sillä siitä näkee, että nyt nautitaan. Haasteet ori ottaa mielellään vastaan. Ballet Royal on kantakirjattu toiselle palkinnolle ja jälkeläisiä orilta löytyy 15 kappaletta. Niille hevonen on periyttänyt lennokkaita ja voimakkaita liikkeitään sekä totta kai herkkyyttään.

Dansken emänisänisä, Casamento, on innokas ja herkkä belgianpuoliveriori. Ori omaa kauniin punaruunikon värin ja siltä löytyy säkäkorkeutta 168cm verran. Casamentolla on kilpailtu Grand Prix-tason luokissa kouluratsastuksessa ympäri Euroopan kohtuullisen hyvällä menestyksellä. Ori omaa kauniit ja voimakkaat liikkeet ja se jaksaa keskittyä vaikka kuinka ja kauan. Casamento ei juurikaan tarvitse motivointia vaan se osaa hakea motivaationsa itse. Jälkeläisiä orilta löytyy 31 kappaletta ja niille hevonen on periyttänyt periksiantamattomuuttaan ja kauniita liikkeitään.

Dansken emänisänemä, Alice Rose, on kaunis, 164cm korkea ruunikko belgianpuoliveritamma, jolla on kilpailtu Grand Prix-tason luokissa kouluratsastuksessa ympäri Euroopan. Tamma on myös kantakirjattu toiselle palkinnolle. Luonteeltaan Alice Rose on rehellinen ja reipas ratsu, jolla on kauniit ja voimakkaat liikkeet. Tamma tarvitsee vain hieman motivointia, jotta työskentely onnistuu. Se ei kuitenkaan vaadi paljoa ja taito jo siltä löytyykin. Jälkeläisiä Alice Rosella on neljä kappaletta ja niistä jokainen on kilpaillut menestyksekkäästi kouluratsastuksessa.

Dansken emänemä, Labrusca, on kaunis rautias 162cm korkea belgianpuoliveritamma. Luonteeltaan tamma on rauhallinen ja rento ja se omaa kauniit liikkeet. Labruscan selässä on mukava mennä vaikka ilman satulaa, sillä tammalla on miellyttävät ja tasaiset askellajit. Tamman kanssa on mukava tehdä töitä ja siitä saa oivan treeni- ja kisaratsun. Labruscalla on kilpailtu Intermediate II-tason luokissa kouluratsastuksessa ja se on kantakirjattu kolmannelle palkinnolle hyvin pistein. Jälkeläisiä tammalle on siunaantunut kolme kappaletta ja niille hevonen on periyttänyt kauniita liikkeitään.

Dansken emänemänisä, Scales, on rautias, 167cm korkea belgianpuoliveriori, jolla on kilpailtu Grand Prix-tason kouluratsastuksessa lähinnä Keski-Euroopassa. Scales on myös kantakirjattu toiselle palkinnolle. Luonteeltaan ori on kovinkin ruunamainen ja rauhallinen tapaus ja sen kanssa on miellyttävä tehdä töitä. Orin kanssa ei kuitenkaan tule koskaan tylsää, koska se keksii koko ajan kaikenlaisia harmittomia metkuja. Scales omaa myös todella lennokkaat ja kauniit liikkeet, eikä se tylsisty. Jalostukseen ori on ollut haluttu ja siltä löytyykin 25 hienoa varsaa.

Dansken emänemänemä, Pantita, on mielettömän ihana ja taitava belgianpuoliveritamma. Omistajansa sanoin tämä punarautias, 160cm korkea tamma on maailman paras hevonen ja parempaa saa etsiä. Luonteeltaan tamma on rento, mutta pieniä haasteita antava, hellyydenkipeä hevonen. Pantitalla on kauniit ja miellyttävät liikkeet ja sen kanssa on kilpailtu Grand Prix-tason luokissa kouluratsastuksessa. Hevonen on myös kantakirjattu kolmannelle palkinnolle ja siltä löytyy toinen toistaan ihanammat viisi jälkeläistä.

Jälkeläiset

o. Danceintothelight
o. Singwiththedevil
o. Sympathyforthedevil '88

Ei nimi hevosta pahenna eikä hevonen nimeä. Danske on mahtailevaluontoinen hevonen, jonka mielestä hän on itse koko tallin ehdoton The King. Orin suuri ego ei meinaa mahtua tallin ovista sisään, joten ketään ei luultavasti yllätä, että hevosseuran löytäminen sille on haastavaa, määräilevän ja kovatahtoisen orin seurassa harva hevonen viihtyy. Jos hevosseurassa Danske ei osaa antaa milliäkään periksi, ihmisseuraussa se ei onneksi ole niin haastava tapaus, ja pienen alkuprotestoinnin musta ori jälkeen tekee sen, mitä siltä pyydetään.

Kun Dansken on saatu haettua ulkoa sisälle talliin hoitamista varten, kannattaa se pistää kiinni omaan karsinaansa tai erilliselle hoitopaikalle. Käytävällä ori ei pysty olemaan hetkeäkään rauhassa, vaan orimainen kiljunta täyttää tallin ja häiritsee muita paikallaolijoita. Ollessaan rauhallisella paikalla kiinnisidottuna Danske käyttäytyy ihan hevosiksi. Oikeastaan oria ei voisi kiinnostaa sitten vähääkään, mitä ihminen sen ympärillä puuhaa. Aina välillä se katselee kauhuissaan, mitä hoitaja nyt taas on saanut päähänsä ja tarpeeksi omituisten asioiden kohdalla vähän protestoi, mutta suurimman osan hoitotoimenpiteiden viemästä ajasta se seisoo rauhallisesti paikoillaan.

Selkään kun kiipeää, ei Danske enää seiso rauhallisesti paikoillaan. Ori osaa testata ratsastajaansa hyvin luovilla tavoilla ja ympäristöönkin on ihan pakko kiinnittää ihan kamalasti huomiota. Mustalle kouluratsulle joutuukin olla alkuun hyvin napakka, sen päästessä niskan päälle kenelläkään ei ole kivaa, kaikista vähiten ratsastajalle. Kun ori sisäistää sen, kuka täällä määrää, kuuntelee se mitä ratsastajalla on sanottavana ja esittelee mielellään upeita liikkeitään. Tässä vaiheessa ori on jopa helppo ratsastettava, se tekee mielellään sen, mitä sen pitääkin ja antaa ratsastajalle tämän virheitä anteeksi melko pitkälle. Joskus se saattaa kokeilla, onko ratsastaja yhä kärryillä missä mennään ja testata tätä hieman, mutta palaa napakoilla avuilla nopeasti maanpinnalle.

Danske lastautuu helposti, mutta se ei aina ole niin hyvä asia. Joskus voisi toivoa, että ori ei suostuisi marssimaan sisään koppiin, jotta kilpailupaikalla vietettävä aika lyhentyisi. Se ei nimittäin ole kenellekään mukavaa aikaa. Musta ori meinaa unohtaa, kuka määrää, ja on koko ajan astumassa ihmisen varpaille niin vertauskuvallisestikin kuin fyysisestikin, äänekkään ja itsevarman orin kanssa kilpaileminen ei ole herkkua.

NJ'n alaiset näyttelyt

16.01.2017 (kutsu), lk 2 bwp-o - 1/4, BIS1, MVA-sert
01.03.2017 (kutsu), lk 2 bwp-o - 1/4 BIS1, MVA-sert

Porrastetut

Hyppykapasiteetti ja rohkeus: 0.00
Nopeus ja kestävyys: 0.00
Kuuliaisuus ja luonne: 3365.60
Tahti ja irtonaisuus: 3842.04
Tarkkuus ja ketteryys: 0.00


KRJ Kouluratsastus taso 11/11

Valmennus

Valmentajana ScrewDriver

Päivän viimeinen valmennus oli kouluvalmennus tallin kingin ja parhaan ratsastajan kanssa. Aluksi otimme lyhyehkön lämmittelyn käynnissä ja ravissa, sillä ratsukko oli jo verrytellyt pidempään aikaisemmin. Siirryimme suoraan työskentelyyn laukanvaihtojen parissa koko kentän pituisella kahdeksikolla, kunnes olin tyytyväinen ratsukon yhteistyön sujuvuuteen. Orilla oli kauniit ja pehmeät askeleet ja siitä näki sen potentiaalin, vaikka egoa pursusikin yli äyräiden.
Laukasta siirryimme piaffeen, jossa työskentelimme suurimman osan puolentoistatunnin mittaisesta valmennuksesta. Grand Prix ratsukoilta vaadin aina virheettömyyttä ja sitä sainkin. Ratsastajalla oli hyvä kuolaintuntuma, se seurasivat hyviä reittejä kentällä ja apujen käyttö oli tehokasta, mutta huomaamatonta. Ori keskittyi työskentelyyn, vaikka joskus se tuntui haluavan väittää vastaan. Piaffesta siirryimme johonkin hieman rennompaan, käynnin ja ravin kokoamiseen. Danske kulki kevyesti ja vaivattomasti ja ratsastaja kokosi hevosta selvästi asiantuntevalla otteella.
Pienen levähdyksen jälkeen pyysin ratsukkoa työskentelemään piruetin parissa, joka oli erittäin raskas liike. Orin keveys säilyi tuonkin liikkeen aikana ja ratsukko jatkoi laukassa, jonka parissa työskentelimme vielä jonkin aikaa. Vaadin ratsukolta hienovaraisempia laukanvaihtoja joka askeleella aina pitkän sivun verran. Laukanvaihtojen jälkeen jatkoimme sulkutaivutuksella, jolla halusin työstää liikkeen jäntevyyttä. Ratsastaja kokosi laukkaa ja ratsukko laukkasi siksak-muodossa kentän poikki laukaten. He toistivat saman sulkutaivutuksen laukassa vielä uudelleen, kunnes siirryimme raviin ja ravin kautta aina käyntiin asti pitkin ohjin. Kiitin ratsastajaa hyvästä työstä ja lähdin kotiin.

Historiaa

Kirjoittanut HM

Dancewiththedevil oli häälahja its... Meille. Olimme viikko sitten avioituneet mieheni kanssa (asiasta oltiin kyllä keskusteltu pitkään) ja lopulta pidimme pienet juhlat paikallisessa kappelissa. Olisin kyllä halunnut valtavat häät, jotka olisivat vieneet vararikkoon, mutta Jasper ei ollut tähän suostunut vaikka yritinkin taivutella pitkään. Jasper oli kovin vaatimaton eikä olisi halunnut lähteä edes häämatkalle, mutta lopulta kuitenkin suostui, kunhan se ei olisi missään tropiikissa. Jasper inhosi tropiikkia yli kaiken. Eurooppa siis kuulosti oikein hyvältä matkakohteelta, ei liian kuumaa eikä liian kylmää ja ehkäpä riittävän sateista. Olisin halunnut Ranskaan, mutta Jasperin mielestä siellä oli aivan liian kallista (kyllä, mieheni on varsinainen kitupiikki) ja ehdotti lopulta Belgiaa, johon oli muka sattumalta löytänyt tarjousmatkan. Tiesin että Jasperin kanssa oli miltei mahdoton päästä sopuun, joten lopulta suostuin Belgianmatkaan. Tietenkin olisin halunnut lentää ensimmäisessä luokassa, mutta ei. Jasper vaatimalla vaati että lentäisimme jollain venäläisellä yhtiöllä halvimmassa mahdollisessa luokassa. Vaikka suostuin tyytymään halpaan lentoon ilman mitään luksusta, niin hotelliksi en tahtonut mitään murjua. Ehei, varasin suoraan huoneet viiden tähden hotellista josta tietenkin löytyi kaikki mukavuudet! Jasper ei tästä oikein ilahtunut, sillä herra olisi ilmeisesti tyytynyt murjuun mutta ilmeisesti tuli siihen tulokseen että häämatkalle lähdetään vain kerran ja joutui lopulta myöntymään tahtooni.
Vietimmekin aivan ihanat ensimmäiset neljä päisää Belgiassa syrjäisessä pikkukylässä, joka oli tunnettu ah romanttisuudestaan. Näiden päivien aikana en kuitenkaan osannut olla miettimättä mitä kotiin kuului hevosille ja ajattelin helpottaa koti-ikävää tutkimalla paikallisia hevosmarkkinoita. Kävi ilmi että parinkymmenen kilometrin päässä sijaitsi paikallinen hevostalli, jossa kasvatettiin puoliverisiä. Kiinnostukseni heräsi joten varhain seuraavana aamuna (Kun Jasper nukkui vielä krapulaansa pois) otin taksin kyseiselle tallille silkasta uteliaisuudesta. Tila ei ollut iso ja oli rakennettu vain nelisen vuotta sitten, joten kaikki oli uutta, toiminta mukaanlukien. Tilan omistaja otti minut avosylin vastaan ja lähes tunnin verran juorusimme kahvikupposen ääressä sekä Belgian että Namibian hevosista. Juteltavaa riitti ja lopulta nuori nainen kertoi että heillä olisi yksi viimvuotinen orivarsa myynnissä sekä vanhempi siitostamma. Mielenkiintoni heräsi ja nähtyäni kumpaisenkin sukupuut, olin erittäin vaikuttunut. Orivarsa polveutui hyvästä isälinjasta eikä tammankaan suku ollut pahempi. Nähtyäni hevoset olin vain entistä varmempi, kumpainenkin polveutui täysin erilaisista linjoista Namibian muihin hevosiin verrattuna.
Lopulta siinä kävikin sitten niin että hevoset vaihtoivat omistajaa ja pian sovinkin jo kuljetusjärjestelyistä. Sitten muistin Jasperin joka nukkui luultavimmin edelleen krapulaansa pois kaikesta tietämättömänä. Ja tietämättömänä sietääkin pysyä, jos aioin selvitä tästä niin hevosten täytyi olla häälahja. Häälahja its... Meille. Sovittiin että hevosete lennätettäisiin parin viikon päästä Namibiaan. Häämatkaa oli vielä kolme päivää jäljellä, joten otin koko matkasta kaiken irti Jasperin kanssa. Kävimme katsomassa nähtävyyksiä, hyvää ruokaa ja tietenkin seuraa pakottaen itseni unohtamaan ne kaksi hevosta. Päivät menivätkin nopeasti joten pian istuimmekin koneessa matkalla kohti kotia.
Olimme juuri totutelleet takaisin arkeen kun eräänä aamuna tallin pihaan ajoi suuri hevosrekka. Jasper oli hämmentynyt eikä aluksi tiennyt mitä sanoa kun kaksi hevosta talutettiin ramppia pitkin alas. Ensin mies näytti hämmästyneeltä, mutta pian Jasper vaikutti ymmärtävän että vaimo oli ollut asialla. Jälleen kerran. Jasper taisi olla edelleen hieman häähumussa sillä mies ei suhtautunut läheskään yhtä jyrkästi mitä aiemmilla kerroilla. Tosin eihän Jasperilla ollutkaan edes sanavaltaa hevosasioihin sillä mies oli niin auttamattomasti tossun alla.