Illegitimate

Dancewiththedevil
"Danske"

VH17-076-0007

belgianpuoliverinen (bwp), ori, 164cm
s. 12.03.2017, 8v.
kouluratsastus, Grand Prix
kasvattaja Margot Van Damme, BE
omistaja Helo (VRL-13822)

20.10.2017 KTK-II 21 + 18 + 18 + 22 = 79p. / KTK-II
16.10.2017 VIR MVA Ch
10.02.2018 Quality (57,222 %) 4 / 5 / 5 / 5 / 9.5 / 6 / 8 / 5.5 / 3.5
i. Bluebird evm
m, bwp, 169cm
ii. Quocotiep evm
rn, bwp, 171cm
iii. Toymaker evm
iie. Dashiba evm
ie. Concerto evm rn, bwp, 165cm
iei. Good For Blue evm
iee. Audacieuse evm
e. Misere evm
rt, bwp, 163cm
ei. Ballet Royal evm
rn, bwp, 166cm
eii. Casamento evm
eie. Alice Rose evm
ee. Labrusca evm
rt, bwp, 162cm
eei. Scales evm
eee. Pantita evm

Jälkeläiset

o. Danceintothelight
o. Singwiththedevil

Ei nimi hevosta pahenna eikä hevonen nimeä. Danske on mahtailevaluontoinen hevonen, jonka mielestä hän on itse koko tallin ehdoton the king. Orin kanssa tulevat vain harvat hevoset toimeen sillä Danske on kovin määräilevä ja kovatahtoinen, joka ei anna tuumaakaan periksi muille. Siitä syystä ori tarhataankin useimmiten yksin, mutta kesäisin Danske pääsee viettämään aikaa myös muiden orien kanssa. Ihmisiä kohtaan ori ei ole onneksi aivan yhtä luupää, vaan kunnioittaa ihmisiä ainakin sopivissa määrin.

NJ'n alaiset näyttelyt

16.01.2017 (kutsu), lk 2 bwp-o - 1/4, BIS1, MVA-sert
01.03.2017 (kutsu), lk 2 bwp-o - 1/4 BIS1, MVA-sert

Porrastetut

Hyppykapasiteetti ja rohkeus: 0.00
Nopeus ja kestävyys: 0.00
Kuuliaisuus ja luonne: 3365.60
Tahti ja irtonaisuus: 3842.04
Tarkkuus ja ketteryys: 0.00


KRJ Kouluratsastus taso 11/11

Valmennus

Valmentajana ScrewDriver

Päivän viimeinen valmennus oli kouluvalmennus tallin kingin ja parhaan ratsastajan kanssa. Aluksi otimme lyhyehkön lämmittelyn käynnissä ja ravissa, sillä ratsukko oli jo verrytellyt pidempään aikaisemmin. Siirryimme suoraan työskentelyyn laukanvaihtojen parissa koko kentän pituisella kahdeksikolla, kunnes olin tyytyväinen ratsukon yhteistyön sujuvuuteen. Orilla oli kauniit ja pehmeät askeleet ja siitä näki sen potentiaalin, vaikka egoa pursusikin yli äyräiden.
Laukasta siirryimme piaffeen, jossa työskentelimme suurimman osan puolentoistatunnin mittaisesta valmennuksesta. Grand Prix ratsukoilta vaadin aina virheettömyyttä ja sitä sainkin. Ratsastajalla oli hyvä kuolaintuntuma, se seurasivat hyviä reittejä kentällä ja apujen käyttö oli tehokasta, mutta huomaamatonta. Ori keskittyi työskentelyyn, vaikka joskus se tuntui haluavan väittää vastaan. Piaffesta siirryimme johonkin hieman rennompaan, käynnin ja ravin kokoamiseen. Danske kulki kevyesti ja vaivattomasti ja ratsastaja kokosi hevosta selvästi asiantuntevalla otteella.
Pienen levähdyksen jälkeen pyysin ratsukkoa työskentelemään piruetin parissa, joka oli erittäin raskas liike. Orin keveys säilyi tuonkin liikkeen aikana ja ratsukko jatkoi laukassa, jonka parissa työskentelimme vielä jonkin aikaa. Vaadin ratsukolta hienovaraisempia laukanvaihtoja joka askeleella aina pitkän sivun verran. Laukanvaihtojen jälkeen jatkoimme sulkutaivutuksella, jolla halusin työstää liikkeen jäntevyyttä. Ratsastaja kokosi laukkaa ja ratsukko laukkasi siksak-muodossa kentän poikki laukaten. He toistivat saman sulkutaivutuksen laukassa vielä uudelleen, kunnes siirryimme raviin ja ravin kautta aina käyntiin asti pitkin ohjin. Kiitin ratsastajaa hyvästä työstä ja lähdin kotiin.

Historiaa

Kirjoittanut HM

Dancewiththedevil oli häälahja its... Meille. Olimme viikko sitten avioituneet mieheni kanssa (asiasta oltiin kyllä keskusteltu pitkään) ja lopulta pidimme pienet juhlat paikallisessa kappelissa. Olisin kyllä halunnut valtavat häät, jotka olisivat vieneet vararikkoon, mutta Jasper ei ollut tähän suostunut vaikka yritinkin taivutella pitkään. Jasper oli kovin vaatimaton eikä olisi halunnut lähteä edes häämatkalle, mutta lopulta kuitenkin suostui, kunhan se ei olisi missään tropiikissa. Jasper inhosi tropiikkia yli kaiken. Eurooppa siis kuulosti oikein hyvältä matkakohteelta, ei liian kuumaa eikä liian kylmää ja ehkäpä riittävän sateista. Olisin halunnut Ranskaan, mutta Jasperin mielestä siellä oli aivan liian kallista (kyllä, mieheni on varsinainen kitupiikki) ja ehdotti lopulta Belgiaa, johon oli muka sattumalta löytänyt tarjousmatkan. Tiesin että Jasperin kanssa oli miltei mahdoton päästä sopuun, joten lopulta suostuin Belgianmatkaan. Tietenkin olisin halunnut lentää ensimmäisessä luokassa, mutta ei. Jasper vaatimalla vaati että lentäisimme jollain venäläisellä yhtiöllä halvimmassa mahdollisessa luokassa. Vaikka suostuin tyytymään halpaan lentoon ilman mitään luksusta, niin hotelliksi en tahtonut mitään murjua. Ehei, varasin suoraan huoneet viiden tähden hotellista josta tietenkin löytyi kaikki mukavuudet! Jasper ei tästä oikein ilahtunut, sillä herra olisi ilmeisesti tyytynyt murjuun mutta ilmeisesti tuli siihen tulokseen että häämatkalle lähdetään vain kerran ja joutui lopulta myöntymään tahtooni.
Vietimmekin aivan ihanat ensimmäiset neljä päisää Belgiassa syrjäisessä pikkukylässä, joka oli tunnettu ah romanttisuudestaan. Näiden päivien aikana en kuitenkaan osannut olla miettimättä mitä kotiin kuului hevosille ja ajattelin helpottaa koti-ikävää tutkimalla paikallisia hevosmarkkinoita. Kävi ilmi että parinkymmenen kilometrin päässä sijaitsi paikallinen hevostalli, jossa kasvatettiin puoliverisiä. Kiinnostukseni heräsi joten varhain seuraavana aamuna (Kun Jasper nukkui vielä krapulaansa pois) otin taksin kyseiselle tallille silkasta uteliaisuudesta. Tila ei ollut iso ja oli rakennettu vain nelisen vuotta sitten, joten kaikki oli uutta, toiminta mukaanlukien. Tilan omistaja otti minut avosylin vastaan ja lähes tunnin verran juorusimme kahvikupposen ääressä sekä Belgian että Namibian hevosista. Juteltavaa riitti ja lopulta nuori nainen kertoi että heillä olisi yksi viimvuotinen orivarsa myynnissä sekä vanhempi siitostamma. Mielenkiintoni heräsi ja nähtyäni kumpaisenkin sukupuut, olin erittäin vaikuttunut. Orivarsa polveutui hyvästä isälinjasta eikä tammankaan suku ollut pahempi. Nähtyäni hevoset olin vain entistä varmempi, kumpainenkin polveutui täysin erilaisista linjoista Namibian muihin hevosiin verrattuna.
Lopulta siinä kävikin sitten niin että hevoset vaihtoivat omistajaa ja pian sovinkin jo kuljetusjärjestelyistä. Sitten muistin Jasperin joka nukkui luultavimmin edelleen krapulaansa pois kaikesta tietämättömänä. Ja tietämättömänä sietääkin pysyä, jos aioin selvitä tästä niin hevosten täytyi olla häälahja. Häälahja its... Meille. Sovittiin että hevosete lennätettäisiin parin viikon päästä Namibiaan. Häämatkaa oli vielä kolme päivää jäljellä, joten otin koko matkasta kaiken irti Jasperin kanssa. Kävimme katsomassa nähtävyyksiä, hyvää ruokaa ja tietenkin seuraa pakottaen itseni unohtamaan ne kaksi hevosta. Päivät menivätkin nopeasti joten pian istuimmekin koneessa matkalla kohti kotia.
Olimme juuri totutelleet takaisin arkeen kun eräänä aamuna tallin pihaan ajoi suuri hevosrekka. Jasper oli hämmentynyt eikä aluksi tiennyt mitä sanoa kun kaksi hevosta talutettiin ramppia pitkin alas. Ensin mies näytti hämmästyneeltä, mutta pian Jasper vaikutti ymmärtävän että vaimo oli ollut asialla. Jälleen kerran. Jasper taisi olla edelleen hieman häähumussa sillä mies ei suhtautunut läheskään yhtä jyrkästi mitä aiemmilla kerroilla. Tosin eihän Jasperilla ollutkaan edes sanavaltaa hevosasioihin sillä mies oli niin auttamattomasti tossun alla.