Illegitimate

Éponine
"Peppi"

VH16-076-0028

belgianpuoliverinen (bwp), tamma, 167cm
s. 11.11.2016, 8v.
kouluratsastus, ko Grand Prix
kasvattaja Michael De Mulder, BE
omistaja Helo (VRL-13822)

20.03.2017 KTK-II 19 + 17 + 18 + 18 = 72p. / KTK-II
22.10.2017 VIR MVA Ch
24.10.2017 Quintessential (53,333 %) 3½+4+5+3+7+4+3½+9+9
15.01.2018 KRJ-I 8,5 + 40 + 18 + 20 + 15 = 101,5 p.
i. Norbert evm
rt, bwp, 169cm
ii. Wilfried evm
vprt, bwp, 171cm
iii. Baudouin evm
iie. Vanilla evm
ie. Rosette evm
trn, bwp, 166cm
iei. Grégory evm
iee. Katia de Poulineus evm
e. Fantine evm
prt, bwp, 165cm
ei. Athas evm
rt, bwp, 166cm
eii. La Ville fantôme evm
eie. Désirée evm
ee. Florence evm
rt, bwp, 162cm
eei. Ultimate Risk evm
eee. Claudette evm

I. Norbert oli astetta kahjommasta suvustaan huolimatta varsin rauhallinen tapaus. Rautias, 169cm korkea belgianpuoliverinen oli sosiaalinen ja ystävällinen kaikkea liikkuvaa kohtaan, oli kyseessä sitten toinen hevonen tai tallikissa. Orin käsittely oli niin helppoa, että jopa lasten annettiin tehdä se. Ratsastaessa ori oli kuitenkin aivan yhtä vaatimaton. Se oli kyllä kovin miellyttämishaluinen ja yritteliäs, mutta usein yritti mennä sieltä mistä aita on matalin ja vain juosta kaikkien tehtävien läpi. Ori asusti koko elämänsä Belgiassa, missä se kilpaili satunnaisesti Intermediate I -luokissa ja pääasiassa toimi siitosorina tallin useille tammoille.

Ii. Wilfried oli vaaleanpunarautias monitaituri. 171cm korkea belgianpuoliverinen kilpaili useammassa lajissa, aina kuitenkin ollen taitavin kouluratsuna, mutta menestyen myös kenttäratsastuksessa. Vauhdikas uhmapää oli taitavien ratsastajien lempiratsu, muttei niinkään lempihoidettava. Orilla oli tapana uhitella kaikille, jotka sen karsinaan uskaltautuivat, ja vain harva jäi sinne vapaaehtoisesti suurikokoisen orin irvisteltyä. Ori asui Saksassa suurimman osan elämästään, missä sillä olikin loistavat mahdollisuudet osallistua kilpailuihin ja voittaakin niistä monet.

Iii. Baudouin oli monen mielestä upea hurmuri nähtyään sen näyttelyissä muiden orien joukossa tai koulukentillä näyttämässä lahjakkuutensa, mutta sen omistajat tiesivät, mikä painajainen se oli tosielämässä. Ori oli todella malttamaton eikä voinut sietää muita hevosia lähellään – kaukaa katseltuna ne olivat ihan ok, mutta jos hänen alueelleen tultiin, niin siitä ei mitään hyvää seurannut. Tallin väkikin sai aina olla orin takajalkoja varomassa. Ori kilpaili jopa Grand Prix -tasolle asti, loistaen etenkin Kür-luokissa.

Iie. Vanilla asui koko elämänsä Saksassa pienellä siitostallilla toimien pääasiassa siitostammana. Tammalla oli kykyjä koulukentille ja niitä kyllä hyödynnettiin, mutta ei tamma päässyt koskaan Vaativa A -tasoa korkeammalle kilpailemaan, vaikka se olisi varmasti yltänyt parempaankin. Luonteeltaan tamma oli oikein lempeä äitihahmo, joka huolehti varsoistaan viimeiseen asti. Tamma kuoli viimeisen varsansa synnytykseen, mikä oli koko tallin väelle iso menetys. Monet tamman varsoista ovat kuitenkin päässeet itsekin lisääntymään ja näyttämään taitonsa emänsä tavoin koulukentillä.

Ie. Rosette oli sellainen rakas lapsi, jolla oli monta lempinimeä: “hullu hevonen”, “mikä tota vaivaa”, “vie se pois” tuntuivat olevan yleisimmin käytetyt termit tämän tamman kanssa. Tummanruunikko belgianpuoliverinen sai vain kaksi varsaa elämänsä aikana ja sen jälkeen päätettiin, ettei enempää hankittaisi – uhkana tietysti se, että varsat perisivät tamman ikäviä luonteenpiirteitä. 166cm korkea tamma oli todella nirso, hirveä nirppanokka ja diiva. Se ei voinut sietää vettä, kylmää ilmaa, ihmisiä tai oikeastaan yhtään mitään tai ketään. Muiden hevosten kanssa se tuli kyllä yleensä toimeen, sitten välillä se ei voinut sietää niitäkään. Turvallisinta oli, että siihen piti etäisyytensä ja tarhasi yksin. Tammalla ratsastivat vain harvat ja valitut, kuitenkin hyvin tasokkaasti. Tamman ikävät puolet eivät juurikaan näkyneet ratsailla, kunhan sitä oli oppinut käsittelemään.

Iei. Grégory ei ollut sekään mikään helppo tapaus kuten ei varsansakaan. Ori oli etenkin muita hevosia kohtaan ilkeä ja jopa aggressiivinen, joten se myytiin yksityiselle harrastajalle pikkutallille, missä sen ei tarvinnut olla muiden hevosten kanssa tekemisissä. Ori kilpaili satunnaisesti kouluratsastuksessa, mutta ei yltänyt niin korkealle kuin sillä varmasti olisi ollut rahkeita. Siitoksessa sitä käytettiin nuorempana ja hieman vanhempana se ruunattiin ja käytettiin vain harrasteratsuna.

Iee. Katia de Poulineus taas oli varsin mukava tamma, aloittelijoiden suosikki ja tylsän tasainen ratsu. Tammalla kyllä riitti taitoa koulukenttiä Vaativille ja jopa Prix St. Georges -tasolle, mutta harvemmin se pääsi kilpailemaan niin, että olisi oikeasti menestynyt. Lähinnä tamma oli aloittelevien kilparatsastajien ensimmäinen ratsu, joka oli luotettava ja mukava, muttei kuitenkaan kaikkein taitavin, joustavin tai nopein.

E. Fantine oli temperamenttinen, mutta hyvinä päivinään mukava ja luotettava tamma. Hitaasti tuntemattomille lämpenevä belgianpuoliverinen nautti huomiosta ja seurasta, kunhan kyseessä oli tuttu ihminen tai hevonen. Kouluradoilla tamma loisti ehdottomasti ja sen kirkkaan punarautias karvapeite herätti aina huomiota, samoiten kuin sen isot, ilmavat liikkeet. 165cm korkea tamma kilpaili pitkään Grand Prix -tasolla pääasiassa Belgiassa, mutta matkustaen säännöllisin väliajoin myös Alankomaihin ja Saksaan. Siitostammana se toimi kilpailu-uransa päätyttyä useamman vuoden.

Ei. Athas asusti Belgiassa koko elämänsä, mutta matkusteli ympäri Eurooppa vierailemassa useampien tammojen luona tai näyttelyiden päätähtenä. Luonteeltaan ori oli äkkipikainen ja kärsimätön, mutta se ei vähentänyt sitä suosion ja aplodien määrää, mitä ori sai tehdessään useammankin ennätyksen kouluratojen Grand Prix -luokissa. Ratsuna ori oli vaativa, mutta oikean ratsastajan kanssa ja yhteistyön toimiessa, orista sai vaikka mitä irti ja se oli todella kyvykäs. Eläkepäivänsä ori vietti Etelä-Belgiassa, kuoltuaan jättäen jälkeensä kymmenittäin jälkeläisiä ja pokaaleja.

Eii. La Ville Fantôme oli paljon tuntemattomampi kuin oripoikansa, sillä se asusti yksityisellä tallilla koko elämänsä toimien vain satunnaisena kilparatsuna koulukentillä. Orin peruskoulutuksen aikanakin jo huomattiin, että sillä olisi kykyjä vaikka mihin, mutta rahapulan vuoksi se myytiin halvalla, eikä se koskaan oikeastaan päässyt näyttämään todellisia taitojaan maailmalle. Nuoruudessaan siitä saatiin pari varsaa, jotka molemmat menestyivät hyvin. Luonteeltaan se oli leppoisa ja aina luotettava, varma ratsu ja hoidokki.

Eie. Désirée oli luonteeltaan melkoisen herkkä, säikkyen kaikkea yllätävää, liikkuvaa tai kovaäänistä. Tämä luonteenpiirre ja kilpapaikkojen hälinä ei ollut hyvä yhdistelmä, eikä etenkään tamman taipumus jännittyä paineen alla. Taitava se kyllä oli, kilpaillen korkealle kouluratsastuksessa, mutta loppujen lopuksi tammaa haluttiin enemmän käyttää siitostammana ja tallin koristeena.

Ee. Florence oli hyvin taitava kouluratsu, mutta myös itsepäinen. 162cm korkea rautias belgianpuoliveritamma oli luotettava vakioratsastajilleen sellaisena tasaisena, hyvänä ratsuna, mutta uusien, edes hieman epävarmojen ratsastajien kanssa se osasi olla itsepäinen kuin muuli. Aloittelijoille se ei ollut sopiva, vain jo kokeneemmille ja taitaville ratsastajille, jotka osasivat varautua tamman mahdolliseen itsepäisyyteen. Tamma asui Belgiassa koko ikänsä, mutta kilpaili useassa eri maassa usean eri ratsastajan kanssa Grand Prix -luokissa asti.

Eei. Ultimate Risk oli todella rohkea ori, joka soveltui kaikenlaiseen ratsastamiseen. Ori kilpaili kenttäratsastuksessa, vähän esteillä ja etenkin koulussa. Orin rohkeus ja nopeus toi sille paljon etuja kenttäesteillä – ori ei pelännyt mitään ja oli valmis laukkaamaan mihin tahansa sen ratsastaja ohjasi sen. Aloittelijan ratsuksi se oli jonkin verran liian vauhdikas, se kaipasi mieluummin maltillisen ja kokeneen käsittelijän itselleen niin hoitaessa kuin ratsastaessakin. Ori asui suurella kilpatallilla Belgiassa koko ikänsä, toimien satunnaisesti myös siitosorina.

Eee. Claudette oli laiskanpuoleinen, turvallinen aloittelijoiden kouluratsu. Sen kanssa oli hyvä opetella ratsastuksen alkeita tai sitten ensimmäisiä vaativan tason koululiikkeitä. Tamman kanssa sai kyllä olla päättäväinen, jos halusi siihen vauhtia ja kunnollista työskentelyä, eikä mitään matelua. Tamma kilpaili kouluratsastuksessa lähinnä vain seura- ja aluetasolla usean eri ratsastajan kanssa.

© Nekota

Jälkeläiset

o. Stanislas '88
o. Singwiththedevil '88
t. La Petite Princesse '88
o. o. Niallon '88

Peppi on harvinaiset mukava tamma. Jopa niin mukava, että jopa ihmiset jotka eivät normaalisti pidä tammoista tykästyvät tähän herttaiseen neitiin. Pepistä on mukavasti yhdistetty vaativuus ja helppous. Lähes minkä tasoinen ratsastaja pärjää tamman kanssa jolloin tosin kaikkea potentiaalia ei saada irti neidistä joka taas tulee osaavammalla ratsastajalla ilmi. Vaikka Peppi on helppo, niin siltä täytyy vaatia. Tamma ei anna treeneissä parastaan jos siltä kysytään nätisti tekisitkö. Ei kysellä vaan sanotaan, että nyt tehdään ja silloin myös tehdään ja näytetään oikein hyvältä.

Hoitaessa Peppi seisoskelee yleisesti ottaen nätisti paikoillaan korvat hörössä nauttien hoitajalta saamasta huomiosta. Alahuuli alkaa aika nopeasti roikkumaan tamman rentoutuessa kokonaan. Jalat nousevat nätisti ja pysyvät ylhäällä vaikka toisinaan neiti tykkää nojautua turhankin paljon hoitajaansa tässä vaiheessa. Ikävä kyllä tuollaisen ison puoliverisen kaviot eivät ole mitkään kevyimmät joita kannattelisi kauhean mielellään samalla kun neiti päättää nojautua lähes koko painollaan hoitajaansa.
Pepin satulointi on yhtenä päivänä oikein helppoa ja toisena sitten taas ei ihan oppikirjasta otettu kohtaus. Tamma tykkää pullistella toisinaan oikein kunnolla. Tällöin meinaa iskeä oikeasti epätoivo, että voiko se satulavyö muka mennä kiinni ja kuinka paljon hevonen muka voi lihoa yhden yön aikana. Kuolaimiakin vastaan pitää toisinaan hieman haroa vastaan. Tosin tällöin harjasta saa aika näppärästi pään revittyä lyhempikin ihminen alas ja kuolaimet saadaan suuhun vähän ientä kutittelemalla. Muuten oikein mukava ja näppärä tamma hoitaa ihan päivästä riippuen siis.

Ratsastaessa tamma pelaa aika hyvin myötäillen ratsastajan tasoa. Pepin pystyy oikein hyvin pistämään perheen pienemmille talutusratsastukseen kun myös kilpailuttamaan melkein siellä GP tasolla. Tämä on yksi niistä syistä miksi olemme rakastuneet tammaan. Kyseessä ei ole siis hermoheikko kilpahevonen jolla pystyisi ratsastamaan ainoastaan jo kymmenien vuosien kokemuksen omaavat kilparatsastajat vaan ihan kaikki. Tätä ominaisuutta myös toivomme, että tamma periyttäisi tulevaisuudessa jälkeläisiinsä.
Totta kai tamman isot liikkeet voivat tuoda hieman turvattomuuden tunnetta niille perheen pienemmille joten tämän takia joudutan toki hieman rajoittamaan ratsastajakuntaa. Kuitenkin muutama pikku taapero on käynyt ottamassa ensimmäiset maistiaiset äitinsä kanssa selästä käsin ratsastuksen ihmeelliseen maailman tämän tamman kanssa.

Kotonahan Peppi on jopa hieman flegmaattinen, mutta kilpailupaikoilla siitä kuoriutuu sähäkkä kilpahevonen joka tarkkailee ympäristöään jokaisella aistillaan. Vaikka tamma muuttuu lähes itsensä vastakohdaksi kilpailutilanteissa, on se silti se oma järkevä itsensä ja helposti käsissä pidettävä ratsu.

NJ'n alaiset näyttelyt

22.10.2017 (kutsu), lk 7 BWP tammat - 2/8, irtoSERT
19.10.2017 (kutsu), lk 3 bwp-t - 1/6, BIS3, MVA-sert
16.01.2017 (kutsu), lk 3 bwp-t - 3/4, irtoSERT
01.03.2017 (kutsu), lk 4 bwp-t - 1/3, BIS2, MVA-sert

VPV-Cup

30.06.2018 (kutsu), Grand Prix - 5/59

Porrastetut

Hyppykapasiteetti ja rohkeus: 6.46
Nopeus ja kestävyys: 0.00
Kuuliaisuus ja luonne: 3304.54
Tahti ja irtonaisuus: 3452.16
Tarkkuus ja ketteryys: 0.00


KRJ Kouluratsastus taso 11/11

20.11.2017 Valmennus

Valmentajana ScrewDriver

Pienen tauon jälkeen edellisestä ratsukosta, vuorossa oli seuraavaksi toinen kaunis, rautias tamma nimeltään Peppi. Ratsukko saapui maneesiin juuri ajoissa ja tervehdin heitä ystävällisesti. Ratsastaja nousi tamman selkään ja aloitti alkulämmittelyt käynnissä ja ravissa. Huomasin heti tamman suuret liikkeet ja pyysin ratsastajaa kokoamaan hevosta hieman, jolloin kaksikko näytti heti jo hieman paremmalta.
Viitisentoista minuuttia myöhemmin ratsukko siirtyi laukkaan, joka osoittautui vielä vaikeammaksi istua kuin käynti tai ravi. Ratsastaja kokosi hevostaan paremmin, jolloin pystyi istumaan satulassa paremmin ja myötäilemään hevosta istunnallaan. Siirryimme raviin ja sulkutaivutuksiin kentän poikki, joissa tamman ravi muuttui pehmeämmäksi ja sulavaliikkeisemmäksi. Ratsukko jatkoi nostamalla laukan ja siirtyi laukanvaihtoihin isolla voltilla maneesin päädyssä ja myöhemmin kahdeksikolla. Ratsukon yhteistyö tuotti tulosta ja liikkeet näyttivät hyviltä, hallituilta ja pehmeiltä. Siinä vaiheessa muistutin myös ratsastajaa rennon, mutta hallitun asennon pitämisestä.
Päätin kehottaa ratsastajaa piaffen kokeiluun keskellä kenttää. Tamman askeleet näyttivät hyviltä ja ratsukon yhteistyö pelasi moitteetta, josta saatoin vain kehua heitä. Pepillä tuntui vielä riittävän energiaa, joten ratsastaja nostin jälleen laukan ja treenasi laukanvaihtoja kiertäen koko maneesia. Vaihdot olivat sulavia, vaikka välillä tamma oli menettää keskittymisensä ulkoa kuuluviin hirnahduksiin ja muihin ääniin. Ratsastajan onnistui kuitenkin muistuttaa hevostaan työskentelystä, jolloin loppu valmennus jatkui hyvissä merkeissä. Laukan treenauksen jälkeen ratsukko siirtyi loppulämmittelyihin ja lähdin tauolle.

21.04.2017 Valmennus

Valmentajana Sorel

Olin pyhittänyt tämän päivän Helon hevosille ja seuraavana valmennettavana oli vuorossa Peppi. Ehdin juuri ja juuri käydä toimistolta hakemassa kahvin kouraan, kun ratsukko jo saapui maneesiin. Rautias tamma hirnahti kimeästi saavuttuaan keskelle maneesia. Kiima kuulemma. Ratsastaja nousi selkään, kiristi vielä satulavyön ja siirtyi kävelemään kaviouralle. Hän kertoi minulle Pepin taustasta ja siitä, kuinka ärsyttävä tamma oli ollut tänään. Pahin kiimapäivä päällä ja mistään ei meinaa tulla mitään. Peppi hirnui useamman kerran jo alkukäynneissä, eikä tilannetta helpoittanut se, että ulkoa joku sille aina vastasi. Ratsukko siirtyi raviin tekemään voltteja ja ratsastamaan apuja läpi. Pepillä oli todella suuret askeleet ja ratsastaja joutui kokoamaan hevostaan jo heti, että hän saisi hevosen nättiin hallittuun raviin ja muotoon. Löysillä ohjilla sitä voisi kuvailla kirahvin jolkotteluksi! Aina välillä Pepin oli pakko hirnua ja tarkistaa, että kaverit olivat kuulolla. Se toi jonkin verran häiriötekijöitä suoritukseen. Pyysin ratsukkoa käyntiin ja tekemään siinä vielä voltteja ja pysähdyksiä, sekä pitkille sivuille sulkutaivutuksia. Tamma kulki kauniisti ja oli todella näyttävä pakkaus! Laukassa ratsukko oli pääty-ympyrällä ja keskityimme istunnan tärkeyteen ja muodon säilyttämiseen. Ratsastajan täytyi antaa enemmän sisäohjaa, jotta hevonen saisi myödättyä paremmin. Joillakin ratsastajilla on tapana jäädä roikkumaan ohjiin ja tässä oli sen tapaista ongelmaa. Laukassa istuminen ei ole aina helppoa. Tässäkin tapauksessa laukka oli iso liikkeistä ja ei mitään mukavinta ja tasaista. Hyvin ratsastaja sai asentonsa pysymään hyvänä ja ratsastamaan istunnalla laukkaa myötäillen. Lopuksi ratsukko teki voltteja ja väistöjä, kunnes saivat vapaamuotoisesti tehdä loppuveryttelyn. Minun urakkani jatkuisi vielä tunnin kuluttua.


27.03.2017 Valmennus

Valmentajana Veera R.

Tänään olin Illegitimatessa valmentamassa Heloa ja tämän puoliveritamma Peppiä. Huonon sään takia jouduimme pitämään valmennuksemme maneesissa. Kävelin ratsukon kanssa yhtä matkaa tallilta maneesiin ja maneesissa autoin ratsastajan tamman selkään. Ratsukko sai mennä alkukäynnit ihan rauhassa ja seurailin heidän menoaan katsomon puolelta. Kerran kehotin Heloa pyytämään ratsultaan hieman reippaampaa käyntiä, sillä molemmat tuntuivat jäävän kävellessä vain unelmoimaan.

Ratsukon käveltyä tovin kehotin ratsastajaa ottamaan kevyttä ravia muutaman kierroksen ja sen jälkeen lisäämään mukaan voltteja aina sopivaan kohtaan, kuitenkin niin, että joka sivulle tulisi vähintään yksi voltti. Kevyessä ravissa Helo päästi Pepin menemään hieman liiankin vauhdikkaasti, joten kun tämä alkoi tekemään tamman kanssa voltteja, kehotin häntä pitämään myös takamuksen satulassa. Harjoitusravissa Helo selkeästi hidastikin iso liikkeistä tammaa ja meno alkoi näyttämään melko hyvältä.

Kun kumpikin - ratsastaja sekä ratsu - alkoi näyttämään melko rennolta, päätin antaa heille ensimmäisen tehtävän. Tehtäväksi olin valinnut heille tänään siirtymiset ja aloitimme helpolla käynti-ravi siirtymisellä joka viidennen askeleen jälkeen. Peppi kuunteli hyvin ratsastajaansa, mutta ratsastaja ei meinannut luottaa ratsunsa kuuliaisuuteen ja antoi ehkä hieman liiankin 'rajuja' apuja sille. Huomautin asiasta ratsastajalle ja tamma näytti toimivan taas astetta paremmin!

Tämä tehtävä alkoi muutaman kierroksen jälkeen olemaan selkeästi kummankin mielestä jo tylsä, joten vaihdoimme tehtävää hieman. Helon tuli nyt kääntää Peppi lyhyen sivun keskeltä kohti toisen lyhyen sivun keskikohtaa ja näin tehdä ikään kuin kahdeksikkoa. Pitkillä sivuilla ratsastajan tuli mennä mahdollisimman rauhallista kevyttä ravia ja keskellä lisättyä ravia harjoitusistunnassa. Lisätty ravi ratsukolta löytyi oikein hienosti, mutta nyt jouduimmekin keskittymään siihen, että Peppi meni pitkillä sivuilla rauhallista ravia.

Lopuksi ratsukko sai laukkatehtäväksi tehdä kahdeksikkoa, jonka keskellä laukka tuli vaihtaa aina ravin kautta. Peppi oli muutamalla ensimmäisellä kerralla liian viisas ja teki suoraan laukanvaihdon, mutta halusin nähdä Helon itse tekevän laukanvaihdon ravin kautta. Kun muutama vaihto oli tehty onnistuneesti pyysin heitä ravaamaan vielä muutaman kierroksen rauhallista ravia ja sitten siirtymään käyntiin. Ratsukon kävellessä vaihdoimme ratsastajan kanssa muutaman sanan valmennuksesta ja kiitin valmennettaviani.