Illegitimate

Eveline
"Eve"

VH16-076-0026

belgianpuoliverinen (bwp), tamma, 164cm
s. 02.12.2016, 8v.
kouluratsastus, ko Intermediate I
kasvattaja Natasja Schalenborgh, BE
omistaja Helo (VRL-13822)

20.02.2017 KTK-II 18 + 20 + 18 + 18 = 74p. / KTK-II
24.10.2017 Perfect (85,556 %) 10+8½+6½+7½+9½+9+10+8½+7½
23.12.2017 VIR MVA Ch
15.06.2018 KRJ-I 9 + 40 + 17 + 20 + 15 = 101p. / KRJ-I
i. Kashmere II evm
rn, bwp, 167cm
ii. Resoloution evm
mrn, sf, 168cm
iii. Valentin evm
iie. Wienna de Chapeaurou evm
ie. Parel evm
rt, bwp, 162cm
iei. Quinton evm
iee. Catfight evm
e. Zonsopgang evm
rt, bwp, 162cm
ei. Spooksel evm
rt, bwp, 162cm
eii. Risk de Céoux evm
eie. Ladybird evm
ee. Fidelia de Riévre evm
rt, bwp, 162cm
eei. Nevada Sky evm
eee. Mélina evm

Evelinen isä, Kashmere II, on komea 167cm korkea ruunikko belgianpuoliveriori, jolla on kilpailtu menestyksekkäästi kouluratsastuksessa Intermediate II-tasolla. Luonteeltaan ori on nöyrä ja utelias ori, jonka kanssa on mukava tehdä töitä. Hevonen ei luovuta ja se antaa tarpeeksi haasteita, jotta ratsastajankin mielenkiinto ja keskittyminen pysyy yllä. Ori on kantakirjattu toiselle palkinnolle ja se on ollut haluttu ori jalostukseen. Kashmerelta löytyykin melkein 30 jälkeläistä ja niille ori on periyttänyt nöyryyttään, sekä potentiaalia kovan tason kouluratsastusluokkiin.

Evelinen isänisä, Resoloution, on mustanruunikko, 168cm korkea toiselle palkinnolle kantakirjattu ranskanpuoliveriori. Hevosella on kilpailtu Intermediate I-tason kouluratsastusluokissa menestyksekkäästi. Ori on todella nöyrä, mikä tekeekin siitä loistavan kilpailu- ja treenikumppanin. Resoloution on kunnianhimoinen ratsu, joka taitaa mitä tahansa sille opettaa. Orilla on kauniit askellajit ja se liikkuu rennosti ja lennokkaasti. Jälkeläisiä orilla on kymmenisen kappaletta ja ne ovat perineet vähintäänkin isänsä nöyryyden.

Evelinen isänisänisä, Valentin, on 169cm korkea ruunikko ranskanpuoliverinen. Ori on rehellinen ja nöyrä kumppani, mutta sen kanssa ei tule koskaan tylsää. Valentin keksii vaikka mikä temppuja ja se ei ole maailman rauhallisin ratsu. Vauhtia löytyy ja usein jarru on pahasti hukassa. Ratsastajalta ei kuitenkaan vaadita kovin paljoa siihen, että saa pidettyä orin hallinnassaan. Valentinilla on kilpailtu Intermediate II-tason kouluratsastusluokissa ja se on kantakirjattu kolmannelle palkinnolle. Jälkeläisiä orilta löytyy seitsemän kappaletta.

Evelinen isänisänemä, Wienna de Chapeaurou, on musta, 167cm korkea ranskanpuoliveritamma. Hevosella on kilpailtu Intermediate II-tason kouluratsastusluokissa kaksi vuotta, mutta omistajansa loukkaantumisen seurauksena kilpailu-ura tyssäsi. Omistajalla oli vahva tunneside hevoseen, joten hän päätti pitää hevosen ja kuntouduttuaan, pääsi puskailemaan. Tamma on luonteeltaan eteenpäinpyrkivä ja luotettava ja sen kanssa on helppo tehdä töitä. Jälkeläisiä hevoselta löytyy neljä kappaletta ja niistä jokainen on kilpaillut kouluratsastuksessa vähintään kohtuullisen menestyksekkäästi.

Evelinen isänemä, Parel, on 162cm korkea rautias belgianpuoliveritamma. Hevonen kilpaili pari vuotta kouluratsastuksen parissa, mutta menestystä ei tullut, joten se myytiin paikalliselle ratsastuskoululle opetushevoseksi. Parelilla on todella hieno luonne. Se on rehellinen ja taitava, sekä antaa sopivasti haasteita. Tamma on helpohko käsiteltävä ja sen kanssa oppii vaikka mitä. Hevonen taipuu Intermediate I-tasolle asti. Parelilla on kolme hienoa jälkeläistä, jotka ovat perineet emänsä nöyryyden ja työskentelyhalut.

Evelinen isänemänisä, Quinton, on toiselle palkinnolle kantakirjattu 166cm korkea punarautias belgianpuoliveriori. Orilla on kilpailtu kouluratsastuksessa jopa Grand Prix-tason luokkia. Luonteeltaan ori on nöyrä ja kuuliainen, mutta kuitenkin orimaisia haasteita antava hevonen. Quinton on eteenpäinpyrkivä, lennokas ja sillä on kauniit ja mukavat askellajit istua. Hevoselta löytyy kymmenisen jälkeläistä, jotka ovat perineet isänsä kauniit askeleet ja nöyryyden.

Evelinen isänemänemä, Catfight, on kuvankaunis, ensimmäiselle palkinnolle kantakirjattu belgianpuoliveritamma Belgiasta. Tammalta löytyy korkeutta vain 159cm verran, mutta se ei ole tammaa hidastanut. Kauniin rautiaan värin omaava hevonen on kiertänyt näyttelyitä keräten ihailuja ja sillä on kilpailtu kouluratsastuksessakin parisen vuotta Intermediate I-tasolla. Luonteeltaan tamma on pippurinen, mutta kuuliainen, eikä sen kanssa tule tylsiä päiviä. Catfightin kanssa tulee olla tiukka, mutta luottavainen. Jälkeläisiä tammalta löytyy viisi kappaletta.

Evelinen emä, Zonsopgang, on 162cm korkea rautias belgianpuoliveritamma. Hevonen on monipuolinen ja sillä on kilpailtu kenttäratsastuksessa. Parhaimmillaan hevonen on koulussa ja se tuleekin pääosin koulusuvusta, mutta riittää sillä taidot hyvin muihinkin lajeihin. Luonteeltaan tamma on nöyrä ja ehkä jopa hieman ujo tapaus. Sitä tulee kannustaa eteenpäin ja ratsastajan on oltava varma, jos jossain halutaan pärjätä. Yksikin isompi virhe, niin tamma on sekaisin päästään, että mitä nyt oikeasti halutaan ja se alkaa epäillä itseään. Zonsopgang on kuitenkin mukava ja helppo käsitellä. Jälkeläisiä tammalta löytyy seitsemän kappaletta.

Evelinen emänisä, Spooksel, on 162cm korkea rautias belgianpuoliveriori, jolla on kilpailtu kouluratsastuksessa Intermediate II-tasolla ympäri Euroopan menestyksekkäästi. Ori tulee hienosta koulusuvusta ja on perinyt vanhemmiltaan potentiaalia ja tietynlaista lajin vaatimaa nöyryyttä. Spooksel on kantakirjattu toiselle palkinnolle ja se on ollut haluttu ori jalostuksessa. Hevoselta löytyykin melkein 20 jälkeläistä, joille se on periyttänyt nöyryyttään ja työskentelyhalua.

Evelinen emänisänisä, Risk de Céoux, on 164cm korkea tummanrautias belgianpuoliveriori Itävallasta. Orilla on kilpailtu kouluratsastuksessa erittäin menestyksekkäästi Grand Prix-tasolla ja se on ollut todella haluttu ori jalostuksessa. Hevosen kysyntää on lisännyt myös huikea ensimmäisen palkinnon kantakirjaus. Luonteeltaan ori on tasapainoinen ja nöyrä, mikä tekee siitä loistavan kouluhevosen. Jälkeläisiä Risk de Céouxilla on lähes 30 kappaletta ja niille ori on periyttänyt nöyryyttään ja huikeata potentiaalia ja ulkonäköään.

Evelinen emänisänemä, Ladybird, on 160cm korkea rautias belgianpuoliveritamma hienosta koulusuvusta. Tamma on kilpaillut itsekin menestyksekkäästi Intermediate II-kouluratsastusluokissa, eikä siltä puutu ulkonäköäkään. Tamma on kantakirjattu toiselle palkinnolle ja omistajaperhe on hevosestaan todella ylpeä. Sukua on jatkettu harkiten ja vain täydellisistä oreista ja jälkeläisiä löytyykin vain kolme kappaletta. Niille tamma on periyttänyt lempeyttään, luotettavuuttaan ja nöyryyttään.

Evelinen emänemä, Fidelia de Riévre, on kaunis, 162cm korkea rautias belgianpuoliveritamma, joka on nittänyt menestystä kenttäratsastuksessa lyhyen uransa ajan. Fidelian ura alkoi ruusuisesti, mutta parin vuoden kilpailemisen jälkeen sille alkoi ilmestyä kummallisia jalkaoireita. Tamman ura päätettiin päättää näihin oireisiin, ennen kuin tapahtuisi jotain, mistä ei olisi paluuta. Hevonen on kantakirjattu toiselle palkinnolle ja se on toiminut omistajaperheen puskaratsuna. Luonteeltaan Fidelia on rento, mutta pippurinen tapaus, mutta sen kanssa pärjää, jos on vähänkään ratsastanut. Sen kanssa pitää vain olla kovapäinen, eikä antaa periksi. Jälkeläisiä tammalta löytyy neljä kappaletta.

Evelinen emänemänisä, Nevada Sky, on tummanrautias belgianpuoliveriori Saksasta. Tällä 164cm korkealla orilla on luonnetta vaikka muille jakaa, eikä sen kanssa pärjääkään kuka tahansa. Oria on kuvattu usein vain yhden ihmisen hevoseksi. Nevada Skylla on kilpailtu kenttäratsastuksessa jokseenkin menestyksekkäästi. Hevonen on todella monipuolinen ja haasteita antava ratsu, jonka kanssa ei tule varmasti yhtäkään tylsää päivää. Jälkeläisiä orilta löytyy neljä kappaletta ja niille se on periyttänyt monipuolisuuttaan.

Evelinen emänemänemä, Mélina, on estekilpailuissa mainetta niittänyt, rento ja mukava belgianpuoliveritamma. Korkeutta tammalta löytyy 161cm ja värinä kaunis rautias. Hevonen on kantakirjattu toiselle palkinnolle, mikä on lisännyt jälkeläisten menekkiä estemenestyksen ohella. Tammaa on kuitenkin käytetty harkitusti ja siltä löytyykin vain kolme, toinen toistaan hienompaa, monipuolista varsaa. Luonteeltaan Mélina on yhteistyöhaluinen, mutta haasteita antava, taitava ja voimakas ratsu.

Jälkeläiset

t. Evengeline '88
o. Théodore '88
o. Le Marquess '88
o. Damon '88
o. Archonei '88
o. Sympathyforthedevil '88

Eve on hyvin nöyrä ja sanoisinko jopa ujo tamma. Tosin se ujous aina tahtookin unohtua kouluaitojen sisäpuolella kun Eve esittelee omaa osaamistaan sata lasissa. Vaikka Eve onkin tallin yksi pienin hevonen ja yleensä tammasta puhutaan ponina, niin siitä huolimatta siinä on vain sitä jotakin. Eihän se nyt ulkonäöltään ole edes hääppöinen, mutta siitä huolimatta siinä on vaan se jokin mikä iskee syvälle sisimpään.

Jos Eve olisi ihminen, niin se olisi koulussa varmasti ollut se takapulpetin tyttö joka istuu hiljakseen omissa maailmoissaan. Se tyttö jota oltaisi nälvitty siitä kun on kiltti ja saa hyviä numeroita. Todistuksessa käyttäytyminen olisi arvioitu täytenä kymppinä.

Hoitaessa Eve ihmettelee korvat hörössä koko ajan seuraten hoitajansa toimintaa. Vaikka tamma on ujo, niin pirun utelias se on. Vähänkin kun se tuntee olonsa rohkeammaksi jonkun tallityöntekijän seurassa, niin heti ollaan tutkimassa kaikkea. Ei ole kerta eikä toinen kun tamma on jäänyt turpansa kanssa jumiin ämpäriin. Milloin reppana on itse säikähtänyt kun on rämäyttänyt harjapakin penkiltä alas saaden koko sisällön leviteltyä pitkin tallin käytävää.

Ratsuna Eve on aika lähellä unelmaa. Askeleet ovat miellyttävät istua. Mitä paremmin tamman saa ratsastettua avuille sitä herkempi se on. Parhaimmillaan tuntuu, että se toimii oikeasti ajatuksen voimalla. Heti ratsukoulutuksen alettua Eve on aina yrittänyt parhaansa vaikka sillä ei aina ole ollutkaan mitään hajua mitä siltä pyydetään. Jos se ei tiedä mitä ratsastaja haluaa, niin se tarjoaa sen kaiken osaamisensa toivoen vain, että joku näistä olisi se mitä nyt haettiin. Välillä tuntuu, että tuo ehkä välillä jopa yli-innokas yrittäminen menee jo sähläämisen puolelle. Kuitenkin näissä tilanteissa vika löytyy yleensä ratsastajan huonoista avuista. Tamma antaa kuitenkin luvattoman paljon anteeksi eikä ota herneitä nenään vaikka ratsastaja siellä selässä olisikin kuinka pihalla koko tilanteesta mitä pitäisi tehdä seuraavaksi.

NJ'n alaiset näyttelyt

16.01.2017 (kutsu), lk 3 bwp-t - 1/4, BIS3, MVA-sert
01.03.2017 (kutsu), lk 4 bwp-t - 2/3, irtoSERT
19.10.2017 (kutsu), lk 4 bwp-t - 3/5, irtoSERT
15.11.2017 (kutsu), lk 8 bwp-tammat - 1/8, BIS2, MVA-sert

Porrastetut

Hyppykapasiteetti ja rohkeus: 0.00
Nopeus ja kestävyys: 0.00
Kuuliaisuus ja luonne: 2447.54
Tahti ja irtonaisuus: 2608.54
Tarkkuus ja ketteryys: 0.00


KRJ Kouluratsastus taso 9/9

20.11.2017 Valmennus

Valmentajana ScrewDriver

Pienen tauon jälkeen edellisestä ratsukosta, vuorossa oli seuraavaksi toinen kaunis, rautias tamma nimeltään Peppi. Ratsukko saapui maneesiin juuri ajoissa ja tervehdin heitä ystävällisesti. Ratsastaja nousi tamman selkään ja aloitti alkulämmittelyt käynnissä ja ravissa. Huomasin heti tamman suuret liikkeet ja pyysin ratsastajaa kokoamaan hevosta hieman, jolloin kaksikko näytti heti jo hieman paremmalta.
Viitisentoista minuuttia myöhemmin ratsukko siirtyi laukkaan, joka osoittautui vielä vaikeammaksi istua kuin käynti tai ravi. Ratsastaja kokosi hevostaan paremmin, jolloin pystyi istumaan satulassa paremmin ja myötäilemään hevosta istunnallaan. Siirryimme raviin ja sulkutaivutuksiin kentän poikki, joissa tamman ravi muuttui pehmeämmäksi ja sulavaliikkeisemmäksi. Ratsukko jatkoi nostamalla laukan ja siirtyi laukanvaihtoihin isolla voltilla maneesin päädyssä ja myöhemmin kahdeksikolla. Ratsukon yhteistyö tuotti tulosta ja liikkeet näyttivät hyviltä, hallituilta ja pehmeiltä. Siinä vaiheessa muistutin myös ratsastajaa rennon, mutta hallitun asennon pitämisestä.
Päätin kehottaa ratsastajaa piaffen kokeiluun keskellä kenttää. Tamman askeleet näyttivät hyviltä ja ratsukon yhteistyö pelasi moitteetta, josta saatoin vain kehua heitä. Pepillä tuntui vielä riittävän energiaa, joten ratsastaja nostin jälleen laukan ja treenasi laukanvaihtoja kiertäen koko maneesia. Vaihdot olivat sulavia, vaikka välillä tamma oli menettää keskittymisensä ulkoa kuuluviin hirnahduksiin ja muihin ääniin. Ratsastajan onnistui kuitenkin muistuttaa hevostaan työskentelystä, jolloin loppu valmennus jatkui hyvissä merkeissä. Laukan treenauksen jälkeen ratsukko siirtyi loppulämmittelyihin ja lähdin tauolle.

03.03.2017 Päiväkirja

Kirjoittanut omistaja

3.3.2017 se sitten viimein tapahtui. Hetki josta olin vain haaveillut vuosia nimittäin ensimmäinen ikioma kasvatti. Musta tamma varsa syntyi vielä ikiomassa tallissani. Pakko myöntää, että kyllä kasvattajalla taisi päästä muutama onnenkyynel vierähtämään silmäkulmasta kun katselin Eveä ylpeänä joka otti emän roolin heti haltuunsa enemmän kun hyvin. Olin niin hirvittämän ylpeä niin Evestä kun siitä pienestä varsasta joka tulisi olemaan se erikoistapaus varmasti läpi elämänsä ihan vain olemalla Illegitimaten ensimmäinen kasvatti. Ylpeyttä toki lisäsi myös se kun tiesin omistavani varsan kummatkin vanhemmat. Eihän siitä voisi silloin tulla muuta kun hyvä hevonen tulevaisuudessa kilpakentille? Tai ainakin minulle se varmasti olisi yksi parhaista sanoi kuka tahansa muuta.


20.02.2017 Päiväkirja

Kirjoittanut omistaja

Jännitti kauheasti kun lastasin Eveä traileriin. Lenni ja Femme seisoivat siellä jo korvat höröllä odottaen jännittyneinä, että minne oltiin oikein tällä kertaa lähdössä. Melkein jo toivoin, että olisi ollut ihan normaali kisapäivä ne kun menivät jo nykyään hyvin rutiininomaisesti ja pieni paniikki kerkesi tulla vasta juuri ennen starttia ja sekin katosi heti kun lähtömerkki oli saatu. Tänään oli kuitenkin kaikkea muuta kun normaali kisapäivä tai muutenkin poikkesi siitä normaalista päivästä mikä koostui vaan tallitöistä ja hevosten ratsastuksesta. Tänään olisi yrittää saada ensimmäiset hevoseni ikinä kantakirjaan! Olin viime hetkellä ilmoittanut Even, Femmen sekä Lennin seuraavaan tilaisuuteen kun olin saanut heille kelpoisuuden heti ensimmäisistä näyttelyistä. Senkin jälkeen olin saanut jännätä muutaman päivän kunnes selvisi, että olimme kuin olimmekin mahtuneet mukaan.

Olin tyytyväinen, että mukana oli suhteellisen selväpäiset hevoset joitten kanssa ei pitäisi olla ainakaan mitään ongelmia käyttäytymisen osalta. Lenni nyt toki saattaisi flirttailla tilaisuudessa oleville tammoille, mutta onneksi kyseessä oli muuten niin helppo tapaus joten sen kanssa tuskin menisi ihan heti hermot paikanpäällä. Femmekin kun vain pysyisi nahoissaan eikä alkaisi draamailemaan turhasta, niin kaikki menisi varmasti hyvin. Mukaani onneksi lähti yksi hevosenhoitaja vielä pitämään minulle seuraa ja auttamaan muutenkin kolmikon kanssa. Vaikka katras oli jo puunattu viimeisen päälle niin varmasti tuolla missä tilaisuus pidettäisiin, olisi kuitenkin aivan liikaa hommia ennen omia vuoroja.

Puuduttavan ja loputtomalta tuntuvan ajomatkan jälkeen olimme kuin olimmekin viimein perillä. Paikka kuhisi jo toistaan hienommista hevosista ja heidän omistajistaan sekä hoitajistaan. Kunhan kaikki nyt saisivat edes jonkun palkinnon, niin olisin enemmänkin kuin tyytyväinen. Kunhan tuomarit eivät vain nauraisi meitä pihalle ja ihmettelisi mitä oikein olimme tulleet tekemään tänne.

En ollut ollenkaan varma oliko se hyvä vai huono juttu kun huomasin, että koko kolmikko arvosteltaisiin loppupäästä kaikista paikalla olevista hevosista. Totta kai myös kaikki kolme oli juuri minun tuurillani laitettu peräkkäin joten kiirettä tulisi pitämään. Toisaalta taas sitten vaihtojen välissä nyt tuskin kerkeäisi alkaa ainakaan yhtään sen enempää stressaamaan tai jännittämään. Luultavasti kaikki menisi enempi vähempi sumussa.

Niinhän siinä sitten tosiaan kävi. Ensimmäisen hevosen kun vein tuomareitten eteen ja kolmannen kanssa kun tulin pois niin ei ollut mitään muistikuvia koko tilanteesta. Hevoset olivat käyttäytyneet kaikki oikein mallikkaasti. Femme tosin taisi vetää herneet turpaansa juuri kun olimme menossa tuomareitten eteen kun joku hevonen sattui mukamas menemään liian läheltä hänen ylhäisyyttään.

Pitkä päivä kun oli vihdoin ja viimein kotimatkaa vaille taputeltuna saatiin vielä kuulla tulokset ja kaikki kolme olivat tosiaan päässeet kantakirjaan! Lenni ja Eve pääsivät hienosti kantakirjaan toisilla palkinnoilla ja Femme pääsi kolmosella. En olisi voinut pyytää yhtää enempää ja olin ihan mielettömän tyytyväinen koko katraaseen.