Illegitimate

Le Petit Prince
"Prinssi"

VH16-076-0024

belgianpuoliverinen (bwp), ori, 170cm
s. 10.11.2016, 8v.
kouluratsastus, ko Intermediate I
kasvattaja Ilse Delmote, BE
omistaja Helo (VRL-13822)

20.04.2017 KTK-II 18 + 19 + 18 + 17 = 72p. / KTK-II
10.02.2018 First Champion (73,333 %) 9 / 8 / 7.5 / 4.5 / 7.5 / 4 / 9.5 / 9.5 / 6.5
15.06.2018 KRJ-III 9 + 40 + 0 + 20 + 14,5 = 83,5p. / KRJ-III
i. Les Sept Boules de Cristal evm
rt, bwp, 172cm
ii. Objectif Lune evm
vprt, bwp, 170cm
iii. Luna fatale evm
iie. Les Bijoux evm
ie. Le Lotus Bleu evm
rn, bwp, 171cm
iei. La vie de bohème evm
iee. Le scaphandre et le papillon evm
e. Les Fleurs du mal evm
prt, bwp, 169cm
ei. L'Étoile mystérieuse evm
rt, bwp, 168cm
eii. Les Confessions evm
eie. Spleen et Idéal evm
ee. Les marais du temps evm
mrn, bwp, 167cm
eei. Clément evm
eee. Véronique evm

Prinssin isä, Les Sept Boules de Cristal, on kouluratsastuksessa hyvin menestynyt belgianpuoliveriori. Säkäkorkeutta hevonen omaa 172cm verran ja se on komean rautiaan värinen. Hevonen on kantakirjattu ensimmäiselle palkinnolle ja sillä on kilpailtu kouluratsastuksessa Intermediate II-tason luokissa. Luonteeltaan ori on kiltti, vaikkakin hieman kärsimätön hevonen, joka omaa kauniit ja miellyttävät liikkeet. Les Sept Boules de Cristal rakastaa työskentelyä, eikä se juurikaan tarvitse motivointia. Jälkeläisiä orilta löytyy hurjat 85 kappaletta ja niille hevonen on periyttänyt kärsimättömyyttään, mutta myös kauniita liikkeitään.

Prinssin isänisä, Objectif Lune, on 170cm korkea vaaleanpunarautias belgianpuoliveriori. Ori on kilpaillut menestyksekkäästi Intermediate I-tason luokissa kouluratsastuksessa ja se on kantakirjattu toiselle palkinnolle. Luonteeltaan ori on kärsimätön, mutta todella miellyttävä hevonen. Se tarjoaa juuri sopivasti haasteita ja onkin todella hyvä opetushevonen. Objectif Lunea tulee motivoida juuri sopivan verran, jotta se innostuu tekemisestä ja keskittyy täysillä. Ori on todella taitava ja sillä on lennokkaat ja voimakkaat liikkeet. Jälkeläisiä orilla on 34 kappaletta ja niille se on periyttänyt muun muassa komeata ulkonäköään.

Prinssin isänisänisä, Luna fatale, on 172cm korkea rautias belgianpuoliveriori. Toisin kuin poikansa, Luna fatale on todella rauhallinen ja rento hevonen. Ori rakastaa työskentelyä ja jaksaa tehdä sitä pitkäjänteisesti. Tylsistymistä ei koskaan tapahdu. Hevosella on kilpailtu kohtuullisen menestyksekkäästi kouluratsastuksessa Intermediate I-tason luokissa ympäri Euroopan ja ori on kantakirjattu toiselle palkinnolle. Jälkeläisiä Luna fatalelta löytyy hienot 45 kappaletta, joista kaksi on jäänyt kotiin. Jälkeläisilleen hevonen periytti lennokkaita ja kauniita liikkeitään.

Prinssin isänisänemä, Les Bijoux, on 170cm korkea ruunikko belgianpuoliveritamma Saksasta. Sisimmältään tamma on ihana ja mukava, mutta varsinkin uusille käsittelijöille kiukutellaan oikein olan takaa. Mitään säätämistä tamma ei salli ja sitä tulee sen mielestä kohdella kuin kuningatarta, tai vähintään ainakin prinsessaa. Kunhan Les Bijouxia osaa kohdella oikein, sen kanssa elo on mukavaa ja yhteistyö sujuu moitteettomasti. Hevosella on kilpailtu Intermediate I-tason luokissa kouluratsastuksessa ja sen jälkeläiset ovat olleet haluttua tavaraa. Jälkeläisiä tammalle on siunaantunut viisi kappaletta.

Prinssin isänemä, Le Lotus Bleu, on kauniin ruunikko, 171cm korkea belgianpuoliveritamma, jonka kanssa on kilpailtu Grand Prix-tason luokissa kouluratsastuksessa ympäri Euroopan. Hevonen on ystävällinen ja yhteistyöhaluinen, mutta se osaa kuitenkin antaa haasteita. Le Lotus Bleu omaa kauniit ja voimakkaat liikkeet ja se taipuu kauniisti. Hevonen taitaa vaikka mitä koulukiemuroita ja ottaa aina haasteet mielellään vastaan. Le Lotus Bleu on kantakirjattu toiselle palkinnolle ja se on ollut haluttu siitostamma. Jälkeläisiä tammalta löytyy seitsemän kappaletta ja niille se on periyttänyt yhteistyöhaluisuuttaan.

Prinssin isänemänisä, La vie de bohéme, on 173cm korkea tummanruunikko belgianpuoliveriori, jolta löytyy luonnetta vaikka muille jakaa. Ori on yhteistyöhaluinen, mutta ainainen kakara. Se keksii aina jotain temppuja ja metkuja, vaikka itse työskentely sujuukin yleensä mukavasti. La vie de bohémella on kilpailtu Intermediate II-tason luokissa kouluratsastuksessa ympäri Euroopan kohtuullisen hyvällä menestyksellä. Hevonen omaa kauniit ja lennokkaat liikkeet ja sen kanssa on mukava tehdä töitä. Ori on myös kantakirjattu toiselle palkinnolle ja siltä löytyy 52 jälkeläistä.

Prinssin isänemänemä, Le scaphandre et le papillon, on 170cm korkea musta belgianpuoliveritamma, jolla on kilpailtu kansainvälisissä kouluratsastusluokissa menestyksekkäästi. Tammalta löytyy kauniit ja tasapainoiset liikkeet ja se rakastaa tehdä töitä. Hevosen kanssa onkin helppo tulla toimeen, koska sillä on kovinkin tasainen luonne tammaksi, eikä huonoja päiviä juurikaan koskaan ole. Tamma on kantakirjattu toiselle palkinnolle ja siltä löytyy hienot kuusi jälkeläistä. Jälkeläisilleen tamma on periyttänyt tasapainoisia liikkeitään ja halua tehdä töitä.

Prinssin emä, Les Fleurs du mal, on punarautias, 169cm säkäkorkeutta omaava belgianpuoliveritamma Belgiasta. Tamma on todella hieno puoliverinen, joka on kantakirjattu toiselle palkinnolle huippupistein. Les Fleus du mal on ollut lähinnä siitoskäytössä siitostallilla, mutta lisämeriittejä ollaan haettu Grand Prix-tason kouluratsastusluokista, joissa tamma on pärjännyt hyvin. Luonteeltaan hevonen on yhteistyöhaluinen, vaikkakin kovin tammamainen. Se vaatii vain tiukan ja auktoriteetiltaan vahvan käsittelijän, niin siitä saa mukavan kumppanin rinnalleen. Jälkeläisiä tammalta löytyy yhdeksän kappaletta ja niille hevonen on periyttänyt yhteistyöhaluisuuttaan.

Prinssin emänisä, L'Étoile mystérieuse, on kauniin rautias, 168cm korkea belgianpuoliveriori Alankomaista. Ori on kiertänyt Eurooppaa omistajansa kanssa erinäisillä kilpailumatkoilla. Orilla on kilpailtu Intermediate II-tason kouluratsastusluokissa hyvinkin menestyksekkäästi ja se on kantakirjattu toiselle palkinnolle todella hyvin pistein. Luonteeltaan ori on yhteistyöhaluinen ja reipas, rehellinen ratsu, joka osaa antaa haastetta juuri sopivasti sitä tarvitsevalle. L'Étoile mystérieuse on ollut haluttu ori jalostuksessa ja siltä löytyykin 56 jälkeläistä, joille ori on lähinnä periyttänyt yhteistyöhalukkuuttaan.

Prinssin emänisänisä, Les Confessions, on jopa 173cm korkea tummanrautias belgianpuoliveriori. Ori on mitä hyvä- ja suurisydämisin hevonen, mutta myöskin huomiota kaipaava otus. Jos huomiota ei saa, sitä osataan kyllä vaatia. Les Confessions omaa kauniit liikkeet ja loistavan halun työskennellä. Hevosella onkin kilpailtu Grand Prix-tason kouluratsastusluokissa jokseenkin menestyksekkäästi. Hevonen on myös kantakirjattu toiselle palkinnolle ja sitä on käytetty jalostuksessa 30 jälkeläisen verran. Jälkeläiset ovat perineet isänsä komean ulkonäön ja yhteistyöhaluisuuden.

Prinssin emänisänemä, Spleen et Idéal, on kaunis, toiselle palkinnolle kantakirjattu 165cm korkea punarautias belgianpuoliveritamma. Hevosella on kilpailtu kouluratsastuksessa Grand Prix-tason luokissa muutaman vuoden ajan, mutta hevonen jäi kohtuullisen nopeasti siitoskäyttöön hienon suvunsa takia. Luonteeltaan tamma on mitä mainioin. Siltä löytyy tahtoa ja halua oppia uutta ja se on todella yhteistyöhaluinen. Jälkeläisiä tammalle on siunaantunut kahdeksan kappaletta ja niille hevonen on periyttänyt erityisesti näitä hyviä ominaisuuksiaan.

Prinssin emänemä, Les marais du temps, on 167cm korkea mustanruunikko belgianpuoliveritamma Saksasta. Hevosen nuoruus ei ole maailman ruusuisimmasta päästä ja se olikin vuoden ajan todella huonossa ja pahoinpitelevässä kodissa nuoruusvuosinaan. Tammasta kasvoi kuitenkin todella tasapainoinen ja taitava ratsu, huolimatta menneisyydestään. Les marais du tempsilla on kilpailtu Intermediate I-tason kouluratsastusluokissa ja se on kantakirjattu toiselle palkinnolla, tosin nipin napin. Jälkeläisiä tammaltaa löytyy neljä kappaletta.

Prinssin emänemänisä, Clément, on komea, toiselle palkinnolle kantakirjattu belgianpuoliveriori. Tältä kauniin mustalta orilta löytyy säkäkorkeutta 165cm verran ja sillä on kilpailtu kansainvälisissä kouluratsastusluokissa. Clément siirtyi kuitenkin nopeasti jalostukseen ja hevonen myytiin paikalliselle oriasemalle. Jälkeläisiä orille on siunaantunut jopa 89 kappaletta. Luonteeltaan Clément on avoin, rehellinen ja hieman haasteita antava hevonen, jonka kanssa on mukava tehdä töitä.

Prinssin emänemänemä, Véronique, on 168cm korkea, ruunikko belgianpuoliveritamma, jolla on kilpailtu muutama vuosi kouluratsastuksessa Intermediate I-tason luokissa jokseenkin menestyksekkäästi. Luonteeltaan tamma on miellyttämisenhaluinen, mutta tammamainen hevonen. Välillä on niitä huonoja päiviä, useinkin itse asiassa, mutta välillä on niitä maailman aurinkoisimpia päiviä. Véronique on rehellinen ja herkkä ratsu, ja siitä saa loistavan treeni- ja kisakumppanin. Jälkeläisiä tammalta löytyy kolme kappaletta ja niille hevonen on periyttänyt haluaan miellyttää.

Jälkeläiset

o. Le Marquess '88
t. Shall Be My Princess '88
t. La Petite Princesse '88
t. Elektra du Boux

Le Petit Prince tuttujen kesken ihan vain Prinssi kaikissa yksinkertaisuudessaan. Prinssi on perusluonteelta hyvin perusluonteinen kilpahevonen. Helposti kuumuva ja kipakka, myös orimaisuus on huomattavissa rautiaan hevosen hirnuvan kimakasti tammojen perään aina kun ei tarvitse keskittyä töihin.

Hoitaessa Prinssi on ennen kaikkea kiltti ja hyvä käytöksinen, mutta kärsimätön ja sählä. Mitä enemmän tammoja lähettyvillä niin sitä enemmän ori on liikenteessä sekä äänessä. Tallin henkilökunnan varpaat ovat siis lähes päivittäin vaarassa tämän orin kanssa, vaikka ei tuo hormonihirviö tee sitä tahallaan. Niinä harvoina kertoina kun ori pystytään hoitamaan niin, että tammoja ei ole lähettyvillä niin tilanne on melkein inhimillinen. Toki pitää huomioida, että orin kanssa on vaikeata ylläpitää rauhallista pidemmän kaavan mukaan menevää puunaushetkeä, kun Prinssi on sitä mieltä, että pitäisi päästä jo menemään.

Vaikka ori on sählä ja kärsimätön hoitotoimenpiteissä niin radalla Prinssi on kaikkea muuta. Se jaksaa keskittyä työskentelyyn ja onkin jonkin sortin työnarkomaani. Vapaapäivät on kirosana tämän pojan kohdalla. Ne yksittäisiin vapaapäiviin viikolla joudutaan yleisesti ottaen sisällyttämään vähintään rentoa maastoilua, jossa sitten liikuttaja saattaa sisällyttää pientä työskentelyä temmon vaihteluitten muodossa muun muassa. Kauhulla odotellaan sitä päivää jos ori joutuu pidemmälle sairaslomalle, että mitä siitä sitten tulee. Meneekö talli kenties tämän takia remonttiin vai mitä tapahtuu. Belgian kesät tosin tuovat näihin vapaapäiviin pientä helpotusta, kun Prinssi saa silloin olla kirmailemassa ja purkamassa energiaa laitumella, vaikka tuolloin syöminen tuntuu olevan orin ykkösjuttu.

Kilpailupaikoilla Prinssi taas kuitenkin kiristelee hermoja. Ympärillä pyörivät tammat ja muutenkin stressaava tilanne saa orin käymään ylikierroksilla ja yleensä hommaan tarvitaan ihan miesvoimaa, että tilanne pysyy aisoissa. Radalla taas hevonen on kuitenkin oma ihana itsensä. Kuuntelee herkästi ratsastajan apuja ja on keskittynyt siihen mitä ollaan sillä hetkellä tekemässä. Iän myötä enää ne radan laitamilla keimailevat tammatkaan ei onneksi häiritse tätä hormonihirviötä lähes ollenkaan.

NJ'n alaiset näyttelyt

16.01.2017 (kutsu), lk 2 bwp-o - 2/4, irtoSERT
01.03.2017 (kutsu), lk 2 bwp-o - 2/4, irtoSERT
23.06.2018 (kutsu), lk 2 pv-o - 5/19, irtoSERT

VPV-Cup

31.05.2018 (kutsu), int I - 6/50

Porrastetut

Hyppykapasiteetti ja rohkeus: 0.00
Nopeus ja kestävyys: 0.00
Kuuliaisuus ja luonne: 2147.17
Tahti ja irtonaisuus: 2569.03
Tarkkuus ja ketteryys: 0.00


KRJ Kouluratsastus taso 9/9

11.05.2018 Valmennus

Valmentajna miivi

Jos edellisessä valmennuksessa oli pitänyt tuntia ratsukolle, jonka hevososapuoli ei malttanut keskittyä muutamaa sekuntia kauempaa samaan asiaan, oli tässä valmennuksessa eteeni marssitettu Prinssi kuulemma kärsivällisempää sorttia. Olimme sopineet, että tänään olisi ohjelmassa pieni piipahdus piaffen puolelle, mutta valmennuksen varsinaiseksi aiheeksi olivat valikoituneet siirtymät lisättyjen ja koottujan askellajien välillä. Nämä olivat kuulemma tuottaneet ratsukolle hankaluuksia kilpailuissa viikko takaperin, eikä niitä ollut sen koommin ehditty harjoittelemaan orin sittemmin ollessa ollut vähän kevyemmällä treenillä siitä eteenpäin.

Nyt olin saanut siis valmennettavakseni hyvin energisen hevosen, joka näytti energisyydestään huolimatta kulkevan hyvin ratsastajansa alla. Kiinnitin tyytyväisenä huomioni siihen, kuinka ori jo verryttelyn siirtymisissä askellajiein sisällä haki hyvin liikettään ylöspäin ratsastajan niin pyytäessä, mutta myös lisäsäsi sitä apujen sanoessa niin. Siirtyminen koottuihin ja lisättyihin askellajeihin oli jouheva, mutta siirtymiset näiden välillä eivät todellakaan olleet. Prinssi tuntui saavan jalkansa täyteen umpisolmuun siirtymää pyydettäessä, oli se kummin tahansa päin. Pyysin orin selässä istuvaa Heloa kiinnittämään enemmän huomiota apujen täsmällisyyteen ja siihen, että hän ei unohtaisi orin takapäätä siirtyessään kootusta ravista lisättyyn. Hiljaa hyvä tulee -sanonta piti paikkansa, ja hiljalleen Prinssi sai jalkojaan järjestykseen.

Välissä teimme pikavisiitin piaffen puolelle, enkä voinut kuin taputtaa ratsukolle. "Enhän mä koulutuomarinkoulutusta ole saanut, mutta mun mielestä toi oli aika täydellistä", kehuin heitä. Tämän jälkeen ratsukko sai ottaa vielä muutamaan kertaan siirtymisiä kootun ja lisätyn ravin välillä, ennen kuin päästin heidät aloittamaan loppuverryttelyt. "Hyvin se lähti sujumaan kun sait avut pelaamaan ja Prinssi jalkansa järjestykseen. Ja mitä mä ymmärsin, niin eikö toi ollut ihan yksittäistapaus et yleensä nää on sujunu ihan hyvin? Jos sillä on ollut vaikka joku paikka jumissa", puhelin Helolle ratsukon ravaillessa rennosti.

19.01.2018 Valmennus

Valmentajana Isla T.

Katselin maneesin reunalla seisoen kauniisti kaula kaarella ravaavaa puoliveristä ja sen keskittyneesti työskentelevää ratsastajaa, sillä tätä kaksikkoa minun oli tarkoitus valmentaa tänään. Prinssi vaikutti kuuliaiselta ja rennolta tapaukselta, joten odotin valmennuksen sujuvan hyvin heidän osaltaan. Ensin käskytin ratsastajan kokoamaan raudikon ravissa ja siirtymään keskiympyrälle.

"Ohjastuntuma voi olla napakampi, unohtamatta kuitenkaan aktiivista jalkaa. Ori ei saa lössähtää kootussa ravissa edes yhden askeleen verran." Sanoin Helolle tomerasti. Prinssin askellus oli aktiivista, mutta ratsastaja tuntui välillä nukkuvan - se ei vaikuttanut ratsuun, mutta kisoissa tuomarilta tulisi sanomista. Ratsukon kanssa aloitettiin rennoilla tehtävillä, hioen ensin koottuja askellajeja keskiympyrällä ja jokaisella kierroksella edistystä näkyi. Prinssi kantoi itseään koko ajan siististi, lopulta se ei ns. lössähtänyt lainkaan vaan teki töitä sekunti kerrallaan keskittyneenä.

Ohjeestani Helo nosti orillaan kootun laukan, mutta ahneena valmentajana se ei minulle riittänyt, vaan pyysin naista kokoamaan Prinssin aivan äärimmilleen - huomioiden eläimen mukavuuden, valmennuksissani ei rullata hevosia niiden kiputasolle. Prinssin kokoamiskyky oli kaunista katseltavaa, sillä hevonen ei kertaakaan laittanut itseään "kipupakettiin" monen muun tavoin vaan se hieno eleisesti muovautui sopivaan laukkaan. Koottua laukkaa jatkettiin valmennuksen loppuminuuteilla, mutta hieman rennommin. Helo ohjasi Prinssin lävistäjälle ja näytti orin kanssa onnistuneesti 7 laukanvaihtoa joka 2. askeleella ja se jos mikä vakuutti minut valmentajana. Valmennus päätettiin viisi minuuttia etuajassa, onnistuneeseen suoritukseen oli hyvä lopettaa